Aura on maanmuokkaustyökalu, joka koostuu poikkipalkin päähän kiinnitetystä raskaasta terästä. Se kiinnitetään yleensä vetoeläinryhmään tai moottoriajoneuvoon, mutta se voidaan myös käyttää ihmistyövoimalla. Sitä käytetään murskaamaan maapaakkuja ja muodostamaan vakoja, mikä valmistelee maaperää kylvöä varten.
Aurat sisältävät pääasiassa jakoaurat, kiekkoaurat, kiertoaurat ja muut tyypit.
5500 vuotta sitten Mesopotamian ja Egyptin maanviljelijät alkoivat kokeilla aurojen käyttöä. Varhaiset aurat tehtiin Y--muotoisista puisista osista, joiden alaoksa oli kaiverrettu teräväksi kärjeksi ja kaksi ylempää oksaa kädensijaksi. Aura oli kiinnitetty köyteen ja sitä veti härkä, jonka terävä kärki kaivoi maaperään kapean matalan vaon, ja maanviljelijä saattoi ohjata auraa kahvojen avulla. Vuoteen 3000 eKr. mennessä auraa oli paranneltu, kun terävästä kärjestä tehtiin "aura", joka pystyi hajottamaan maaperää voimakkaammin, ja siihen lisättiin kalteva pohjalevy, joka saattoi työntää maaperän sivuun. Kiinassa aura kehittyi leisistä, jota alun perin myös kutsuttiin "leisiksi". Vasta sen jälkeen, kun härät vetivät leisin, aura erottui vähitellen leisistä ja sai nimen "aura". Aurat ilmestyivät Shang-dynastian ympärille ja ne on dokumentoitu oraakkeliluukirjoituksiin. Varhaiset aurat olivat muodoltaan ja rakenteeltaan karkeita. Rauta-aurat ilmestyivät myöhäisen Länsi-Zhou-dynastian aikana kevät- ja syysaikaan, ja härkiä alettiin käyttää auran vetämiseen peltojen muokkaukseen. Länsi-Han-dynastian aikana ilmestyi{12}}suoravartiset aurat, joissa oli vain auran terä ja kahvat. Alueilla, joilla ei ollut härkiä, käytettiin yleisesti "askelauraa". Askelaurat tunnetaan myös nimellä "deng" tai "jalkaaura". Niitä käytettiin astumalla niiden päälle jaloilla saadakseen aikaan maaperän kääntämisen. Song Zhou Qifein "Lingwai·Daidao Fengtu" sanoo:
Kuljetusaura on lusikan muotoinen ja on noin kuusi jalkaa pitkä. Lopussa on yli jalan pituinen poikkipalkki, josta kaksi kättä tarttuvat. Auran kahvan keskellä on vasemmalla puolella lyhyt kahva, johon vasen jalka astuu. Kuljetusauraa voi käyttää viisi päivää, mikä vastaa yhtä päivää härän kyntöä, eikä se ole yhtä syvällä kuin aura maassa.
Sui- ja Tang-dynastioiden aikana auran rakennetta oli parannettu merkittävästi, kun syntyi kaareva{0}}akselinen aura. Auran ja käsinojan lisäksi tuli uusia komponentteja, kuten auran seinä, auran terä ja auran säätölaite. Lu Guimengin "Leisi Jingin" mukaan puusta ja metallista valmistettuja osia oli yhteensä yksitoista, joilla kyntämisen syvyyttä voitiin ohjata ja säätää. Aura oli 2,3 zhang (perinteinen kiinalainen pituusyksikkö, joka vastaa 1,333 metriä) pitkä ja niin suuri, että sen vetämiseen tarvittiin kaksi härkää. Kiinan historiallisessa museossa on kopio Tang-dynastian aurasta. Sen periaate on otettu käyttöön nykypäivän kone{8}}vedetyissä muottiauroissa. Länsi-Han-dynastian{10}}suoraakseliseen auraan verrattuna Tang-dynastian kaareva{11}}akselinen aura lisäsi auranterän säätölaitteen, joka mukautui erilaisiin syvän ja matalan kynnön tarpeisiin. se myös paransi auran seinää, joka oli muodoltaan pyöreä Tang-dynastian aikana, mikä mahdollisti käännetyn maaperän työntämisen sivuun, mikä vähensi vastustusta eteenpäin liikkeelle ja pystyi kääntämään maaperän paakkuja rikkakasvien kasvun estämiseksi.
Muinaisessa Euroopassa käytetty aura oli periaatteessa pysynyt muuttumattomana pronssikaudesta lähtien. Ainoastaan auranterä, joka yleensä tehtiin raudasta puun sijaan, muuttui 10. vuosisadalta eKr. Tällä hetkellä kyntäjä nosti auran tietylle korkeudelle maanmuokkauksen aikana, mikä vaati huomattavaa vaivaa. Kynnetyt uurteet eivät olleet suoria eivätkä syviä, joten kyntö oli tarpeen kahdesti. Toisen ajon aikana auran tulee olla suorassa kulmassa ensimmäisen ajon suuntaan nähden.
Euroopassa saksalaiset maanviljelijät ovat käyttäneet perinteisiä auroja vuosisatojen ajan. Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. otettiin käyttöön uudenlainen aura. Siinä oli pyörä kyntämissyvyyden säätämiseksi, mikä säästi kyntäjän työvoimaa. Uudessa aurassa oli auranterä maan leikkaamiseen ja muottilevy maan kääntämiseen, jolloin tuloksena oli syvät ja siistit uurteet, jotka korvasivat aiemmat kyntömenetelmät. Uusi aura oli raskaampi kuin vanha ja vaati paljon vaivaa vetämiseen, joten viljelijät kynsivät peltoja härkillä. Kymmenennnellä ja 1100-luvulla hevosia alettiin käyttää kyntöyn. Nykyään aurat ovat edelleen käytössä maanviljelyksessä monissa osissa maailmaa, myös Kiinassa. Auran kaltaisia työkaluja kutsutaan myös "auroiksi".
Aurat jaetaan kiertoaurat, kiertoaurat, viisi-jakoaurat, vapautusaurat ja aurat.
